torstai 4. elokuuta 2011

Juokseminen

Tänä aamuna huomasin, että bloggaamisesta on tullut minulle pakkomielle! Hampaita harjatessani mietin hyvää aihetta seuraavalle blogitekstilleni. Aamukahvin kanssa kirjoittelen tätä juttua jo. En ole aamuihminen. Tai olen, mutta en ole herätessäni aamuihminen. Tarvitsen suihkun ja kahvin ja sitten on jo uusi ääni kellossa. Muuten ei kone käynnisty. Siitä huomasin, että jos olen kykenevä ajattelemaan blogia heti aamusta, olen riippuvainen.

Kahvini jälkeen juostessani kilpaa junan (Strassenbahnin) kanssa päätin, että ensimmäinen oikea postaukseni on Juokseminen. Se on hieno aihe ja itselleni erittäin ajankohtainen.

Ihmiset ovat juokseet kautta aikojen ja on olemassa niin monenlaista tapaa juosta. Nykyihmiset juoksevat ihan vain pysyäkseen sopusuhtaisinia ja purkaakseen paineita. Parasta juoksemisessa on se, että voi ottaa älypuhelimen mukaan ja GPS-trackerin avulla kartoittaa, kuinka pitkälle on juossut ja kuinka nopeasti. Ja sitten postata juoksutulokset facebookiin. Useimmat näistä ihmisistä eivät pidä juoksemisesta, he vain haluavat kertoa maailmalle käyneensä juoksemassa. Tutkittu juttu.

Minä sen sijaan juoksen oikein mielelläni. Juoksen junan perässä, juoksen bussin perässä... Nyt juoksen myös metsässä. Välillä metsässä juokseminen käy pännimään, mutta silloin aina postaan juoksuni facebookiin. Ihan, vaan että juoksemisessa olisi jotain perää.

Juoksu kuitenkin on hieno laji. Ja edullinen! Siihen ei tarvita, kuin
  1. Terveen kropan (polvitähystykset yms. korvaa tietenkin yksityinen vakuutus. Onhan sinulla se?) 
  2. Kengät. Mieluiten asfaltille sopivat, ja omat kengät maastoon. Ja tottakai kannattaa tilata mittatilaustyönä omiin kinttuihin sopivat. Hei camoon, kilometrille tulee vain 5 euroa hintaa, mitä maksat salin jäsenyydestä???
  3. Paidan ja housut. Nämä eivät tietenkään saa ne isoisän vanhat puuvillakalsarit, koska puuvilla juoksuharrastuksessa on ehdoton NO GO. (Antakaa anteeksi kummalliset sanontani, "no go" sanotaan aina Saksassa, ei mitään hajua, onko tämä sanonta oikeasti olemassa) eli siis pitää ostaa kunnon sukat, tekninen juoksupaita, tekninen juoksuliivi, tekninen juoksutakki, tekniset ja hengittävät shortsit, 3/4 housut ja pitkät housut. Ja mieluummin myös pikkupöksyt sekä liivit. Teknisiä nämäkin. Ja tietysti vaatteita pitää olla parit kerrastot, koska juostessa tulee hiki ja niitä pitää aina välillä pestä. 
  4. Sykemittari. Must have! Muuten syke nousee liian korkealle ja kunto ei nouse.
Muut härpäkkeet, kuten smart phone GPS:llä, musiikkilaitteet, juomapullot ovat tietysti ylimääräistä snobien tilpehööriä. 

Hienoja juoksutapahtumia:
  • Nelosen korkkarijuoksu (ehdoton suosikkini)
  • Helsinki City Run (wannabe)
  • Helsinki City Marathon (amatööreille ja ammattilaisille)
Urheilun ei tietysti tarvitse aina olla juoksua. On olemassa myös hienoja muita urheilulajeja, kuten:
  • Akankantokisa
  • Kännykänheittokisa
  • Pesäpallo
  • Mölkky
Lähdenpä tästä sitten pellolle kirmaamaan!

P.S. Keksin blogilleni muuten uuden nimen! Nyt tällä blogilla on myös ajatus. Se on Sitruuna.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Esittely: "Blogging Becomes Mainstream"

Olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista. Kerran yhden perustinkin kertoakseni hurjista seikkailuistani ulko-mailla, mutta ei sitä lukeneet muut, kuin äiti ja kummitäti. Sitten hekin kyllästyivät. Kirjoitin kolme tekstiä. Minäkin kyllästyin.

Tänään suunnitelmissani oli siivoaminen ja kauluspaitojen silittäminen. Siinä siivoilun lomassa surffailin (en koskaan surffaile) ja silmiini osui teksti: "Blogging becomes mainstream". Viime vuonna kuulin, että maratonin juokseminen on city-ihmisten tapa selvitä. Tänään aloitin bloggaamisen ja kolmen viikon kuluttua juoksen maratonin. Jay!

Eli tässä tämä on: blogi, jossa ei ole mitään järkeä. Blogi, jonka nimi on No point. Luvassa on hurjia tarinoita ei mistään niin tärkeästä ja välillä ehkä jotain asiaakin. Joskus saatan jopa yllättää ja postata hyväksi koetun reseptin. Onhan olemassa kahdenlaisia mielipiteitä: minun ja ne väärät. Blogin ulkoasu on todella kamala ja vaaleanpunainen. Luultavasti en tule sitä koskaan muuttamaan. Voi myös olla etten kirjoita enempää kuin kolme juttua. Kolme postausta. Bloggaan kolme postausta? Minun on kai opeltava bloggauskielikin.

En opettele.

Nyt toivon parempaa ideaa nimelle. Ei tule mieleen. Ehkäpä ajan kuluessa. Oikeastaan haen tästä blogista itselleni facebookin korviketta, koska postaan huolestuttavan paljon mielipiteitäni tässä sosiaalisessa verkostossa. Ehkä blogi on aikuisempi tapa kertoa "What's in your mind right now"?.

Kiitos ja seuraavaan kertaan!